Perheillallinen! Muuttui enemmänkin myöhäiseks lounaaksi :D isoksi lounaaksi...Porukat söi alkupalaksi artisokkakeittoa pähkinöillä ja juustolla, minä enpä juuri mitään. Oli tarkoitus syödä bataattisipsejä, mutta ne ei todellakaan onnistunut ollenkaan niin hyvin kuin olin toivonut...joten söin vain muutaman.
Pääruoaksi muut söi paahtopaistia, lohkoperunoita, ja niitä mun bataatteja jotka sitten päätin antaa pois suolattavaks ja syötäväks. Itse tein ison (siis suunnattoman ison) salaatin! Salaatinlehtiä, rucolaa, tomaattia, kurkkua, kik-herneitä, auringonkukansiemeniä ja kanaa.
Jälkiruoaksi nuo söivät äidin tekemää juustokakkua itsepoimituilla mustikoilla ja murotaikinapohjalla. Näytti kyllä aika hyvältä ;) itse kuitenki söin siinä vaiheessa vielä sitä mun salaattia, eikä onneks muutenkaan ollut aikomustakaan koskea minkäänlaisiin kakkuihin :)
Jos joku ihmettelee, että onko tämmöisien ruokien väliin jättäminen mulle vaikeeta, niin vastaus on että ei oikeastaan. Oikeen helposti pystyn hyppäämään jopa äidin tekemien herkkujen yli, jos ne on sellaisia jotka ei nyt kuulu mun ruokavalioon :) en silti ole mitenkään yli-ihminen. Mullakin tulee joskus mieli syödä herkkuja, mutta useimmiten osaan senkin tunteen siirtää sivuun, jos oikeasti tarvitsee niin tehdä. Tosin itselleen on aina välillä hyvä antaa periksi, eikä istua ja kärsiä :) jos kärsin oikein kunnolla, niin ettei mikään auta, niin annan kyllä itselleni sen, mitä tekee mieli. Kun ei auta niin ei auta. Ei kannata yrittää absolutistiksi ;) itse pidän viikossa yhden herkuttelupäivän. Silloin ei makeanhimo yllätä, kun tiedän, että se päivä kuitenkin tulee ihan kohta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti