Menehtyneiden muistoa kunnioittaen.

Valitettavasti elämä on juuri tällaista...Vahinkoja sattuu. Joskus todella kohtalokkaita sellaisia. Tämä on elämän kulku ja se pitää jotenkin vaan osata hyväksyä. Surra saa ja pitääkin, mutta samalla myös jatkaa eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.

Suomen liikenteessä kuolee vuosittain n.250 ihmistä. Merkittävästi pienempi määrä, kuin esim. 20 vuotta sitten, kun vuosittainen kuolon uhrien määrä liikenneonnettomuuksissa oli yli 700. 90-luvun alusta asti tämä määrä on pienentynyt tasaisesti. Toivottavasti kaikki tätä lukevat jotka kulkevat autolla, mopolla, pyörällä, tai millään muulla ajoneuvolla, oikeasti osaavat varoa liikenteessä ja kulkea rauhallisesti ja valppaana. Hurjastelu ei auta ketään. Toki se voi tuntua coolilta ja antaa adrenaliinia kun ajaa 120km/h vaikka kyltti sanoo 80, mutta onko se hetki sitten jonkun muun elämän arvoinen?

Mopolla ajellessaan uudella asfaltilla joka kaiken lisäksi taisi olla sateesta märkää, muuttui nyt kahden ihmisen lopuksi. Sitä en tiedä, ajoiko kumpikaan heistä edes hieman ylinopeutta tapaturman sattuessa, eikä sitä tarvitsekkaan tietää. Ulosajojen syitä voi olla todella monia...

Kaikkien nuorten muistoa kunnioittaen.
Osaanotot kaikille menehtyneiden läheisille ja ystäville.